with(linalg):with(DEtools):with(plots): A:=matrix(2,2,[-3,1,1,-3]); eigenvects(A); [-4, 1, {[ -1, 1 ]}], [-2, 1, {[ 1, 1 ]}]Reaaliset, samanmerkkiset, negatiiviset:
v1:=vector([1,1]);v2:=vector([-1,1]); z[1]:=c[1]*exp(-2*t);z[2]:=c[2]*exp(-4*t); y:=z[1]*v1+z[2]*v2; evalm(y); [ c[1] exp(- 2 t) + c[2] exp(- 4 t), c[1] exp(- 2 t) - c[2] exp(- 4 t) ] (rivimuoto) v1:=convert(v1,matrix): v2:=convert(v2,matrix): y:=z[1]*op(v1)+z[2]*op(v2); [ 1 ] [ 1 ] y := c[1] exp(- 2 t) [ ] + c[2] exp(- 4 t) [ ] [ 1 ] [ -1 ] (sarakemuoto) Huom! DEplot:n syntaksi on hiukan erilainen versiossa V.4.(Versio V.3): DEplot(A, [x,y], -10..10, {[0,0,2],[0,0,4],[0,-6,0],[0,-4,0],[0,0,-2], [0,0,-4],[0,6,0],[0,4,0]}, stepsize=.2, x=-10..10, y=-10..10, arrows=THIN,title=`Nielu`);
Satula
A:=matrix(2,2,[2,-4,1,-3]); eigenvects(A); [-2, 1, {[ 1, 1 ]}], [1, 1, {[ 4, 1 ]}]Reaaliset, erimerkkiset[ 1 ] [ 4 ] y := c[1] exp(- 2 t) [ ] + c[2] exp(t) [ ] [ 1 ] [ 1 ] DEplot(A, [x,y], -10..10, {[0,0,2],[0,0,4],[0,-6,0],[0,-4,0],[0,0,-2], [0,0,-4],[0,6,0],[0,4,0],[0,5,5],[0,-5,-5],[0,5,4],[0,5,3],[0,5,2], [0,-5,-2]}, stepsize=.1, x=-10..10, y=-10..10, arrows=THIN,title=`Satula`);
Kompleksiset ominaisarvot
Reaalinen ratkaisukanta (tai sen osa) saadaan ottamalla lambdaa vastaava ominaisvektori w ja sen reaaliosa u sekä im-osa v. Sitten vaan Re- ja Im-osat erikseen ..., eipä nyt jaksa kirjoittaa (HTML- mat-puute-ongelma).Keskus
Puhtaasti imag. ominaisarvot. Ellipsimäiset trajektorit, stabiili (muttei vahvasti)Spiraali
Kompleksiset ominaisarvot, (myös Re-osa # 0)Re < 0 => stabiili spiraali (nieluspiraali)
Re > 0 => epästabiili spiraali (lähdespiraali)Mitä tehdään, jos ominaisvektoreita ei ole tarpeeksi
Esim. (KRE s. 173-174)
This page created by <Heikki.Apiola@hut.fi>
Last update 28.10.97