Induktio ja
muita todistustapoja
Induktioperiaate [-]
Jos P(n) on väite (joka kaikilla
n≥n0 on joko tosi tai epätosi) ja
- P(n0) on tosi
- P(k+1) on tosi jos P(k) on tosi (eli P(k)→P(k+1)
on tosi) kun k≥n0
niin
P(n) on tosi kaikilla
n≥n0.
Joskus on tarpeen ottaa induktio-oletukseksi väite, että P(j) on tosi kun
n0≤j≤k sen sijaan että pelkästään oletetaan, että P(k)
on tosi.
Miksi induktioperiaate toimii? [+]
- Olkoon
E={n∈Z:n≥n0,P(n) on epätosi}.
- Oletamme, että E ei ole tyhjä, eli että P(n) ei ole tosi
kaikilla n≥n0.
- Silloin joukossa E on pienin alkio. Olkoon
tämä luku n1.
- (a)-kohdan nojalla
n1≠n0 joten n1>n0 jolloin k=n1−1≥n0.
- Koska
n1 oli pienin alkio joukossa E väite P(k) on tosi jolloin
(b)-kohdasta seuraa, että P(k+1)=P(n1) on tosi.
- Mutta koska
n1∈E niin tämä on ristiriita joten oletus, että E ei ole
tyhjä ei pidä paikkansa vaan P(n) on tosi kaikilla n≥n0.

Miksi induktioperiaatteesta on usein niin paljon hyötyä? [+]
Jos todistamme suoraan, ilman induktioperiaatetta, että
P(n) on tosi
kaikilla
n≥n0 niin meidän pitää osoittaa, että
P(n) pätee
mielivaltaisella
n≥n0 mikä tekee monelaiset laskut hyvin hankaliksi.
Jos sen sijaan käytämme induktioperiaatetta niin
P(n0):n
osoittaminen todeksi
on usein aika suoraviivaista ja sitten meidän pitää osoittaa, että
P(k+1) on tosi
mielivaltaisella
k≥n0 mutta nyt oletamme, että
P(k) on tosi ja
(helpommaksi) ongelmaksi muodostuu silloin miten voimme käyttää tätä
oletusta hyväksi.
Esimerkki [-]
Osoitamme induktion avulla, että
n∑i=1i=1+2+3+…+n=n(n+1)2,n≥1.
Väite P(n) on siis ∑ni=1i=n(n+1)2 ja n0=1.
- Väite P(n0) on sama
kuin 1=1(1+1)2 mikä pitää paikkansa.
- Oletamme seuraavaksi, että P(k) on
tosi ja k≥1. Koska P(k) pätee, niin
∑ki=1i=k(k+1)2 mistä seuraa, että
k+1∑i=1i=k∑i=1i+(k+1)=k(k+1)2+(k+1)=(k+1)(k2+1)=(k+1)(k+2)2=(k+1)((k+1)+1)2,
joka taas merkitsee sitä, että P(k+1) on tosi.
- Induktioperiaatteen
nojalla toteamme, että P(n) pätee kaikilla n≥1.

Esimerkki: Hattuprobleema [+]
- Linja-autossa on 6 matkustajaa, joilla on valkoinen hattu
ja 6 joilla on musta hattu ja kaikilla on hyvä ja samanlainen
päättelykyky.
- Kukaan ei näe omaa hattuaan (eikä tiedä minkävärinen se on), mutta
jokainen näkee kaikkien muiden hatut.
- Jokaiselle on annettu ohjeeksi, että jos ja kun hän tietää että
hänellä on valkoinen hattu, hänen tulee astua ulos linja-autosta
seuraavalla pysäkillä.
- Kuljettaja sanoo matkustajille, että ainakin yhdellä
matkustajalla on valkoinen hattu.
- Kuudennella pysäkillä tämän jälkeen kaikki matkustajat, joilla
on valkoinen hattu astuvat ulos linja-autosta.
Kysymyksiä: [+]
- Mitä väliä on sillä, että kuljettaja sanoo, että
"ainakin yhdellä
matkustajalla on valkoinen hattu", kaikkihan sen näkevät?
Lyhyt vastaus [+]
Kaikki tietävät silloin myös, että kaikki tietävät, että
kaikki tietävät jne.
että ainakin yhdellä
matkustajalla on valkoinen hattu.
- Miksi juuri kuudennella pysäkillä?
Lyhyt vastaus [+]
Koska viidennellä, samoin neljännellä pysäkillä
jne. kukaan ei astunut ulos.

Vastaus [+]
Jos alkuperäinen ongelma ei ratkea kannattaa valita
tutkittavaksi jokin yksinkertaisempi versio:
Jos linja-autossa on vain yksi henkilö jolla on valkoinen
hattu niin
hän ei näe yhtään valkoista hattua ja kun kuljettaja sanoo,
että ''ainakin yhdellä
matkustajalla on valkoinen hattu'', hän ymmärtää,
että hänellä on sellainen ja astuu ulos seuraavalla, eli
ensimmäisellä,
pysäkillä.
Jatk. [+]
Entä jos kahdella henkilöllä on valkoinen hattu?
Nyt kaikki tietävät että ''ainakin yhdellä matkustajalla on
valkoinen hattu'' joten kumpikaan valkohattuisista
matkustajista
ei pysty suoraan päättelemään, että hänellä on valkoinen hattu
eikä astu ulos ensimmäisellä pysäkillä
mutta kun kuljettaja on tämän sanonut niin
kaikki myös tietävät, että kaikki tietävät, että ''ainakin
yhdellä matkustajalla on valkoinen hattu''. Eli ensimmäisen
pysäkin jälkeen molemmat matkustajat, joilla on valkoinen
hattu voivat päätellä, että toinen valkohattuinen myös näkee
valkoisen hatun eli heillä molemmilla täytyy olla valkoinen
hattu päässä ja siten astuvat ulos toisella pysäkillä.
Jatk. [+]
Yleinen tapaus induktiolla:
Olkoon P(n) väite: Jokainen matkustaja
päättelee oikein, että
hän voi astua ulos
n:nnellä pysäkillä jos ja vain jos hän näkee
n−1 valkoista
hattua kun tullaan tälle pysäkille.
Jos tämä väite pätee kaikilla n≥1 niin tästä seuraa,
että jos linja-autossa on m matkustajaa joilla on
valkoinen hattu, he voivat kaikki astua ulos m:nnellä
pysäkillä.
- Edellä näimme, että väite
P(1) (ja myös P(2)) on tosi.
- Oletamme, että väite P(k) on tosi. Kun linja-auto
on tulossa k+1:lle pysäkille
niin jokainen matkustaja, joka näkee k valkoista
hattua tietää
induktio-oletuksen nojalla,
että nämä valkohattuiset matkustajat eivät ole nähneet
ainoastaan k−1 valkoista hattua ennen edellistä pysäkkiä
koska silloin he olisivat astuneet ulos ja näin
ollen hänellä
itsellään täytyy olla valkoinen hattu ja hän astuu ulos
k+1:llä pysäkillä.
Induktio-oletuksen nojalla
linja-autossa ei voi olla 1,2,…,k valkoista hattua
linja-autossa kun se on tulossa k+1:lle pysäkille
koska silloin
valkohattuiset olisivat jo astuneet ulos. Mustahattuiset
näkevät siis joko vähintään k+1 valkoista hattua tai ei
yhtään tässä
vaiheessa joten jos joku ei näe k valkoista hattua
hän ei
voi päätellä että hänellä olisi valkoinen hattu ja hänen
pitäisi astua ulos linja-autosta.
- Induktioperiaatteen nojalla toteamme, että
P(n) pätee kun n≥1.

Suora, epäsuora ja käänteinen suora
päättely [-]
- Suorassa päättelyssä johdetaan väite ''suoraan'' oletuksista.
- Epäsuorassa päättelyssä oletetaan, että väite ei ole tosi
eli sen negaatio on tosi ja johdetaan siitä ristiriita eli
johdetaan jokin lause,
joka on epätosi jolloin voidaan päätellä ettei oletus,
että väite on epätosi pidä paikkansa.
- Jos pitää osoittaa, että oletuksesta a seuraa väite b,
niin käänteisessä suorassa, eli kontrapositiivisessa,
päättelyssä osoitetaan, että jos väite b ei ole tosi niin silloin
oletus a ei myöskään ole tosi.
Tämä perustuu siihen että lause a→b on ekvivalentti
lauseen (NOTb)→(NOTa) kanssa.
Käänteinen suora päättely on erikoistapaus
epäsuorasta päättelystä koska ristiriidaksi tulee aAND(NOTa) jos
oletetaan, että a→b ei ole tosi eli aAND(NOTb) on tosi ja
osoitetaan, että (NOTb)→(NOTa) on tosi.
Esimerkki suorasta ja epäsuorasta todistuksesta [+]
- Väite: Jos 0<a<1 niin a>a2.
Suora todistus:
- 1−a>0 koska a<1.
- a⋅(1−a)>0 koska a>0 ja (1−a)>0.
- a>a2 koska a⋅(1−a)=a−a2>0 jolloin
a=a−a2+a2>a2.
- Väite: Jos 0<a<1 niin √a>a.
Epäsuora todistus:
- Vastaoletus: a≤a2.
- a⋅(1−a)=a−a2≤0 koska a≤a2.
- a≤0 koska 1−a>0 kun a<1 ja kun jaamme positiivisellä
luvulla epäyhtälö pysyy muuttumattomana.
- a≤0 on ristiriidassa oletuksen a>0 kanssa joten
vastaoletus ei pidä paikkansa.
Huomaa, ettei tällaisissa todistuksissa ole olemassa yksi ainoa
oikea lukumäärä välivaiheita tai välivaiheiden perusteluita!
Tavoite on, että todistuksesta tulee vakuuttava ja ymmärrettävä ja
se taas riippuu lukijastakin.
Esimerkki: Potenssijoukkoja
koskeva päättely [+]
Olkoon P(X) joukon X osajoukkojen joukko, eli A∈P(X) jos ja vain jos A⊆X. Jos nyt X ja Y ovat
kaksi joukkoa niin onko toinen joukoista P(X)∖P(Y) ja P(X∖Y) toisen osajoukko?
Vastaus [+]
- Koska tyhjä joukko on jokaisen joukon osajoukko niin
∅∈P(X∖Y). Samoin ∅∈P(Y) joten ∅∉P(X)∖P(Y). Tästä seuraa, ettei koskaan päde P(X∖Y)⊆P(X)∖P(Y) (eli aina pätee P(X∖Y)⊈P(X)∖P(Y)).
- Jos X=Y niin P(X)=P(Y) joten
P(X)∖P(Y)=∅⊆{∅}=P(∅)=P(X∖Y) koska tyhjä joukko on jokaisen joukon osajoukko
ja tyhjän joukon ainoa osajoukko on tyhjä joukko.
- Mutta jos esimerkiksi X={0,1} ja Y={0} niin P(X)∖P(Y)={{0,1},{1}} mutta {0,1}∉P(X∖Y)=P({1})={{1},∅} joten tässä tapauksessa
P(X)∖P(Y)⊈P(X∖Y).
- Lopputulos on siis ettei koskaan päde P(X∖Y)⊆P(X)∖P(Y) mutta riippuu joukoista X ja Y päteekö
P(X)∖P(Y)⊆P(X∖Y) vai ei.
- Huomaa myös, että väite A⊆B on
∀z(z∈A→z∈B)
joten sen negaatio on ∃z(z∈AANDz∉B)
joten yksi esimerkki
alkiosta z jolle pätee z∈A ja z∉B riittää
osoittamaan että A⊈B.
