Permutaatioita ja ryhmiä
Permutaatiot [-]
- Joukon A permutaatio on bijektio A→A ja kun puhutaan permutaatioista oletetaan tavallisesti, että |A|<∞.
- Identtinen kuvaus IdA:x∈A↦x∈A on permutaatio samoin permutaation α käänteiskuvaus α−1 sekä kahden permutaation α ja β yhdistetty kuvaus α∘β. Lisäksi pätee (α∘β)∘γ=α∘(β∘γ).
- Jos α on (joukon A) permutaatio niin α0=IdA, αm=α∘α∘…∘α⏟m ja α−m=(α−1)m kun m>0.
Permutaation radat ja sykliesitys [-]
Olkoon A äärellinen ei-tyhjä joukko.
- Jos α on A:n permutaatio niin α:n radat ovat joukot {αj(x):j∈Z} missä x∈A eli ekvivalenssiluokat kun ekvivalenssirelaationa on x∼y jos ja vain jos y=αj(x) jollain j∈Z.
- Joukon A:n permutaatio α on sykli jos α(xj)=xj+1, j=1,2,…,k−1 ja α(xk)=x1 missä x1,x2,…,xk∈A (ja xi≠xj kun i≠j) ja α(x)=x kaikilla x∈A∖{x1,…,xk}. Syklimerkinnöillä kirjoitetaan α=(x1x2…xk). Tällaisen syklin α pituus on k ja sanotaan, että α on k-sykli. Syklin α radat ovat {x1,x2,…,xk} ja joukot {x} kaikilla x∈A∖{x1,…,xk}.
- Jos α on permutaatio niin jokaista sen rataa vastaa sykli ja α voidaan esittää näiden syklien tulona (eli yhdistettynä funktiona) jolloin syklien järjestyksellä ei ole merkitystä ja ∘-merkkiä tavallisesti jätetään pois. (Tässä tapauksessa mikään alkio ei esiinny vähintään kahdessa syklissä ja jos näin olisi, niin silloin syklien järjestyksellä on väliä.)
Esimerkki: [+]
Olkoon α=(12345672413576), joukon A={1,2,3,4,5,6,7} permutaatio missä siis tämä merkintätapa tarkoittaa, että esim. α(1)=2 ja α(2)=4 jne.
Nyt näemme, että 1↦2↦4↦3↦1 (eli α(1)=2, α(2)=4 jne.) ja tästä saamme syklin (1243) joka siis on permutaatio β1 jolle pätee β1(1)=2, β1(2)=4, β1(4)=3, β1(3)=1 ja β(x)=x kaikilla x∈{5,6,7}. Koska α(5)=5 saamme syklin β2=(5) jolle siis β2(x)=x kaikilla x∈A. Lopuksi näemme, että 6↦7↦6 joten saamme syklin β3=(67).
Syklinotaatiolla voimme nyt kirjoittaa α=β1β3=(1243)(67), koska β2 on identiteettifunktio. Mutta on myös muita esitystapoja syklien tuloina, esim. α=(76)(4312) tai α=(13)(14)(12)(76).
Joukot A1={1,2,4,3}, A2={5} ja A3={6,7} ovat permutaation α radat.

Esimerkki: Permutaatioiden yhdistäminen [+]
Kun permutaatio α esitetään muodossa α=(4321)(24)(1234) niin järjestyksellä on merkitystä koska näillä sykleillä on yhteisiä elementtejä. Voimme esittää permutaation (1234) myös seuraavana verkkona:
Kun muodostamme yhdistetyn funktion α meidän täytyy muistaa, että määritelmästä (f∘g)(x)=f(g(x)) seuraa, että meidän täytyy aloittaa oikealta ja saamme seuraavanlaisen verkon:
Tästä voimme päätellä, että α=(13) koska α()=.

Parilliset ja parittomat permutaatiot [+]
- Jokainen sykli, jonka pituus on k≥2 voidaan kirjoittaa k−1:n 2-syklin tulona koska (x1x2…xk)=(x1xk)(x1xk−1)…(x1x3)(x1x2).
- Jokainen permutaatio voidaan kirjoittaa 2-syklien tulona (kunhan perusjoukossa on ainakin kaksi alkiota).
- Jos permutaatio α on kirjoitettu sekä r:n että r′:n 2-syklin tulona niin (−1)r=(−1)r′ ja permutaation merkki on sign(α)=(−1)r.
- Jos α on sykli, jonka pituus on k niin sign(α)=(−1)k+1.
- Jos α on n-alkioisen joukon permutaatio ja α:lla on m rataa niin sign(α)=(−1)n−m.
- Permutaatio α sanotaan olevan parillinen jos sign(α)=1 ja muuten pariton.
- Jos α ja β ovat saman joukon permutaatioita niin
sign(αβ)=sign(α)sign(β).


Ryhmät [+]
Ryhmä on pari [G,∙] missä G on joukko ja ∙ on binäärinen operaatio G:ssä eli funktio G×G→G, siten, että seuraavat ehdot ovat voimassa:
- Sulkeutuneisuus: a∙b∈G jos a ja b∈G. (Seuraus oletuksesta, että ∙:G×G→G on funktio.)
- Assosiatiivisuus: (a∙b)∙c=a∙(b∙c) jos a, b ja c∈G.
- Neutraalialkio: On olemassa alkio e∈G siten, että e∙a=a∙e=a jos a∈G.
- Käänteisalkio: Jos a∈G, niin on olemassa alkio a−1∈G (joka osoittautuu yksikäsitteiseksi) siten, että a∙a−1=a−1∙a=e.
Huom! [-]
- Jos joukko G sisältää täsmälleen kaikki jonkin joukon A permutaatiot ja ∙ on funktioiden yhdistäminen ∘ niin [G,∙] on ryhmä.
- Usein sanotaan "G on ryhmä" jos on selvää, mikä ryhmäoperaatio on.
- Merkinnän a∙b (tai ∙(a,b) jos pidetään tiukasti kiinni siitä, että ∙ on funktio) sijasta kirjoitetaan usein ab. Neutraalialkion symbolina käytetään myös 1, I tai Id. Lisäksi a0=e, am=a∙a∙…∙a⏟m ja a−m=(a−1)m kun m>0.
- Ryhmän määritelmässsä ehdot (c) ja (d) voidaan korvata
(näennäisesti vähemmän vaativilla) ehdoilla,
että on olemassa alkio e∈G siten,
että e∙a=a jos a∈G ja että jos a∈G,
niin on olemassa alkio a−1∈G siten, että
a−1∙a=e. Miksi? [+]
Uusien ehtojen ja assosiatiivisuuden nojalla pätee (a−1)−1∙a−1∙a∙a−1=((a−1)−1∙a−1)∙(a∙a−1)=e∙(a∙a−1)=a∙a−1, ja (a−1)−1∙a−1∙a∙a−1=(a−1)−1∙((a−1)∙a)∙a−1)=(a−1)−1∙(e∙a−1)=(a−1)−1∙a−1=e, joten a∙a−1=e eli alkuperäinen ehto (d) on voimassa.
Tämän tuloksen nojalla saamme a∙a−1∙a=(a∙a−1)∙a=e∙a=a, ja a∙a−1∙a=a∙(a−1)∙a)=a∙e, joten a∙e=a ja alkuperäinen ehto (c) on voimassa.
Huomaa myös, että olisimme yhtä hyvin voineet ottaa uusiksi ehdoiksi a∙e=a ja a∙a−1=e). Toisaalta ehdoilla e∙a=a ja a∙a−1=e ei voida korvata ehtoja (c) ja (d) koska jos G on joukko, johon kuuluu vähintään 2 alkiota ja määrittelemme x∙y=y kun x ja y∈G niin (a) ja (b) ovat voimassa ja alkioksi e voimme valita minkä tahansa G:n alkion ja alkioksi a−1 voimme valita tämän alkion e. Mutta silloin alkuperäiset ehdot (c) ja (d) eivät ole voimassa.
Kommutatiiviset eli Abelin ryhmät [+]

Esimerkkejä ryhmistä (permutaatioiden lisäksi)[+]
- G=Z ja ∙=+ jolloin neutraalialkio on 0 ja n:n käänteisalkio on −n.
- G=]0,∞[ ja ∙=⋅ eli tavallinen kertolasku jolloin neutraalialkio on 1 ja x:n käänteisalkio on x−1 eli 1x.
- G=Z/7Z∖{[0]7} ja ∙ on jäännösluokkien kertolasku.
- G on joukko johon kuuluvat kaikki n×n-matriisit, joiden determinantti on nollasta poikkeava ja
∙ on matriisien
kertolasku. Neutraalialkio on yksikkömatriisi ja käänteisalkio on
käänteismatriisi. Tämä
ryhmä ei ole kommutatiivinen kun n≥2.
Aliryhmät [-]
Jos G (eli [G,∙]) on ryhmä niin joukon G ei-tyhjä osajoukko H on G:n aliryhmä jos seuraavat ehdot pätevät ja silloin H (eli [H,∙|H×H]) on myös ryhmä:
- Jos a ja b∈H niin a∙b∈H.
- Jos a∈H niin a−1∈H.


Sykliset ryhmät [+]
- Ryhmä G on syklinen jos on olemassa a∈G siten, että G={aj:j∈Z}. Silloin sanotaan, että G on a:n generoima syklinen ryhmä ja merkitään G=⟨a⟩.
- Jos G on ryhmä ja a∈G niin ⟨a⟩={aj:j∈Z} on a:n generoima G:n syklinen aliryhmä.
Esimerkki [+]


Homomorfismit ja isomorfismit [+]
Olkoot [G1,∙1] ja [G2,∙2] kaksi ryhmää ja olkoon ψ funktio: G1→G2.
- ψ on homomorfismi jos ψ(a∙1b)=ψ(a)∙2ψ(b) kaikilla a ja b∈G1.
- ψ on isomorfismi jos se on homomorfismi ja bijektio (jolloin myös ψ−1 on homomorfismi ja siten isomorfismi: G2→G1).
- Kaksi ryhmää [G1,∙1] ja [G2,∙2] ovat isomorfiset jos on olemassa isomorfismi: G1→G2.
Ryhmät ovat tässä epäolennaisia, oleellista on, että homomorfismi "säilyttää struktuurin"!
Isomorfismi: Esimerkkejä [+]
- Jos ψ(x)=log(x) niin ψ:]0,∞[→R on isomorfismi kun laskutoimitus joukossa G1=]0,∞[ on kertolasku ja laskutoimitus joukossa G2=R on yhteenlasku, eli [G1,∙1]=[]0,∞[,⋅] ja [G2,∙2]=[R,+].
- Jos [G1,∘] on ryhmä, johon kuuluvat täsmälleen kaikki joukon A1 permutaatiot ja [G2,∘] on ryhmä, johon kuuluvat täsmälleen kaikki joukon A2 permutaatiot ja |A1|=|A2|=m niin G1 ja G2 ovat isomorfiset. och sådana grupper betecknas med Sm. Tällaiset ryhmät merkitään Sm:llä.
- Jokainen ryhmä [G,∙] on isomorfinen jonkin joukon permutaatioiden aliryhmän kanssa koska joukoksi voidaan valita G ja isomorfismiksi voidaan valita ψ(a)(b)=a∙b mutta tästä ei seuraa että aina olisi hyödyllistä käsitellä ryhmää tällaisena permutaatioryhmänä.
- Jos [G1,∙1] ja [G2,∙2] ovat kaksi syklistä
ryhmää ja |G1|=|G2| niin G1 ja G2 ovat
isomorfiset
eli on olemassa isomorfismi ψ:G1→G2 ja tästä syystä
syklistä ryhmää, jossa on m alkiota merkitään Cm:llä.

Sivuluokat [+]
Olkoon G ryhmä, H sen aliryhmä ja a∈G (ja a∙b:n sijasta kirjoitetaan ab).
- Joukko aH={ab:b∈H} on H:n vasen sivuluokka, joka sisältää a:n.
- Joukko Ha={ba:b∈H} on H:n oikea sivuluokka, joka sisältää a:n.
Sivuluokilla on seuraavia ominaisuuksia (tässä ainoastaan vasemmat sivuluokat):
- |aH|=|H| kaikilla a∈G.
- Jos a ja b∈G niin joko aH=bH tai aH∩bH=∅.
- ∪a∈GaH=G.
- Jos a ja b∈G ja aH=bH niin pätee b−1a∈H.
- |G|=|H|⋅|{aH:a∈G}| ja näin ollen luku |H| jakaa luvun |G| (kun nämä luvut ovat äärelliset).
Esimerkki [+]
Jos G=R2={(x,y):x,y∈R} ja laskutoimitus on yhteenlasku (x1,y1)+(x2,y2)=(x1+x2,y1+y2) niin H={(t,2⋅t):t∈R} on ryhmän [G,+] aliryhmä ja sen sivuluokat ovat joukot {(u+t,v+2⋅t):t∈R} missä (u,v)∈G eli suoran y=2x suuntaisten suorien pistejoukot.

Sivuluokat ekvivalenssiluokkina [+]
- Relaatio a∼b jos ja vain jos b−1a∈H on ekvivalenssirelaatio joukossa G ja ekvivalenssiluokat ovat vasemmat sivuluokat.
- Relaatio a∼b jos ja vain jos ab−1∈H on
ekvivalenssirelaatio joukossa G ja ekvivalenssiluokat ovat
oikeat sivuluokat.

Homomorfismit, normaalit aliryhmät ja tekijäryhmät [+]
Olkoon G ryhmä.
- Jos G′ on ryhmä, jonka neutraalialkio on e′ ja ψ:G→G′ on homomorfismi niin H={a∈G:ψ(a)=e′} (ψ:n ydin) on G:n aliryhmä.
- G:n aliryhmä H on muotoa {a∈G:ψ(a)=e′} jollakin homomorfismilla G→G′ jos ja vain jos aH=Ha kaikilla a∈G (tai yhtäpitävästi, aba−1∈H kaikilla a∈G ja b∈H). Tässä tapauksessa sanotaan, että H on G:n normaali aliryhmä.
- Jos H on G:n normaali aliryhmä niin sivuluokat (vasen sama kuin oikea) muodostavat tekijäryhmän, jota merkitään G/H:lla ja jonka ryhmäoperaatio on (aH)(bH)=(ab)H, neutraalialkio H ja käänteisalkio (aH)−1=a−1H. Funktio ψ:G→G/H, jonka määritelmä on ψ(a)=aH on homomorfismi, jonka ydin on H.
Jäännösluokat tekijäryhminä [+]
Kun n>1 niin nZ={n⋅j:j∈Z}
on ryhmän [Z,+]
aliryhmä ja koska yhteenlasku on
kommutatiivinen laskutoimitus niin nZ on
normaali aliryhmä. Aliryhmän nZ sivuluokat ovat jäännösluokat
modulo n ja ne muodostavat tekijäryhmän Z/nZ missä
laskutoimitus on yhteenlasku.


Sykli-indeksi ja Pólyan "väritys"-lause [-]
Määritelmä [-]
- Jos a on joukon X permutaatio niin a:n sykli-indeksi on funktio ζa,X(t1,…,tn)=tj11⋅tj22⋅…⋅tjnn missä jk on a:n k-pituisten ratojen lukumäärä ja n=|X|.
- Jos G on ryhmä joukon X permutaatiota niin G:n
sykli-indeksi on
ζG,X(t1,…,tn)=1|G|∑a∈Gζa,X(t1,…,tn).
Esimerkki: Sykli-indeksi [+]
Olkoon G ryhmä, joka muodostuu kaikista alla olevan verkon solmujen permutaatiosta f siten, että jos solmujen x ja y välillä on kaari, niin myös solmujen f(x) ja f(y) välillä on kaari.
Koska ainoastaan solmuilla 3 ja 4 on 3 naapuria niin joko f(3)=3 ja f(4)=4 tai f(3)=4 ja f(4)=3 (koska ehdosta, että naapurit pysyvät naapureina seuraa, että x:llä ja f(x):lläonyhtämontanaapuria).Solmut1ja2kuvautuvatsolmunf(3)naapureillejasamoinsolmut5ja6kuvautuvatsolmunf(4)$ naapureille.
Näin ollen kyseiset permutaatiot ovat: (1), (12), (56), (12)(56), (34)(15)(26), (34)(16)(25), (34)(1526) ja (34)(1625).
Näytä permutaatio:
Seuraavaksi on laskettava näiden permutaatioiden ratojen pituudet: (1): 6 rataa, joissa on 1 alkio.(12) ja (56): 4 rataa, joissa on 1 alkio, 1 rata, jossa on 2 alkiota.(12)(56): 2 rataa, joissa on 1 alkio, 2 rataa, joissa on 2 alkiota.(34)(15)(26) ja (34)(16)(25): 3 rataa, joissa on 2 alkiota.(34)(1526) ja (34)(1625): 1 rata, jossa on 2 alkiota, 1 rata, jossa on 4 alkiota. Näin ollen sykli-indeksi tulee olemaan ζG,X(t1,t2,t3,t4)=18(t61+t21t22+2t41t2+2t32+2t2t4).

Ryhmän toiminta [+]
- Jos G eli [G,∙] on ryhmä ja X on joukko niin G:n toiminta joukossa X on homomorfismi G:ltä X:n permutaatioiden ryhmälle.
- Jos yhdistetty funktio määritellään (normaalilla) tavalla (f∘g)(x)=f(g(x)) niin saadaan vasen toiminta ja jos määritellään x(f⋄g)=(xf)g niin saadaan oikea toiminta. Sen sijaan että kirjoitettaisiin ψ(a)(x) missä ψ on homomorfismi, a∈G ja x∈X kirjoitetaan useimmiten ax ja sanotaan että G toimii joukossa X. Vasemmalle toiminnalle homomorfismiominaisuudeksi tulee (ab)x=a(bx), a,b∈G, x∈X.
- Jos G on ryhmä X:n permutaatioita niin identiteettifunktio on homomorfismi eikä toiminta-käsitettä tarvita.
- Jos G on ryhmä niin se toimii itsessään esim. siten, että
ψ(a)(x)=ax (vasen toiminta), ψ(a)(x)=axa−1
(vasen toiminta), ψ(a)(x)=xa (oikea toiminta)
tai ψ(a)(x)=a−1xa (oikea toiminta).
Radat, kiinnittäjäaliryhmät ja kiintopistejoukot [+]
- Jos x∈X niin sen rata G:n toiminnassa on joukko Gx={ax:a∈G}⊆X.
- Jos x∈X niin sen rata alkion a∈G toiminnassa on joukko ⟨a⟩x ={ajx:j∈Z}⊆X.
- Jos x∈X niin sen kiinnittäjäaliryhmä G:n toiminnassa on aliryhmä Gx={a∈G:ax=x}⊆G.
- Jos a∈G niin sen kiintopistejoukko
on X:n osajoukko Xa={x∈X:ax=x}⊆X.
(Tätä joukkoa merkitään joskus myös Xa:lla tai F(a):lla.) - Jokaisella x∈X pätee |Gx|⋅|Gx|=|G|.
Miksi [+]
Oletamme, että G on äärellinen ryhmä. Jos H on G:n aliryhmä niin |H|⋅m=|G| missä m on H:n (esim. vasempien) sivuluokkien lukumäärä (koska kaikissa sivuluokissa on yhtä monta alkiota kuin H:ssa ja niiden unioni on G). Koska Gx on G:n aliryhmä niin valitsemme H=Gx ja konstruoimme bijektion ψ aliryhmän Gx sivuluokkien joukosta rataan Gx jolloin osoitamme, että m=|Gx| josta seuraa, että |G|=|Gx|⋅|Gx|.
Määrittelemme ψ(aGx)=ax. Jos a1Gx=a2Gx niin pätee a−12a1∈Gx joten a−12a1x=x eli a1x=a2x joten ψ on hyvin määritelty.
Jos a1x=a2x niin pätee a−12a1x=x joten a−12a1∈Gx, josta seuraa, että a1Gx=a2Gx eli ψ on injektio.
Jos y∈Gx niin on olemassa a∈G siten, että y=ax ja silloin y=ψ(aGx) josta seuraa, että ψ on surjektio.
- Jos joukossa X määritellään relaatio ∼ siten, että x∼y jos ja vain jos x=ay jollakin a∈G niin ∼ on ekvivalenssirelaatio ja ekvivalenssiluokat ovat radat G:n toiminnassa eli joukot Gx missä x∈X.
Esimerkki: Gx, Gx ja Xa [+]

Permutaation generoima syklinen ryhmä [+]
- βrj on identiteetti funktio jos ja vain jos bj|r.
- α:n generoiman syklisen ryhmän alkioiden lukumäärä |G| on lukujen b1,b2,…,bk pienin yhteinen jaettava koska |G| on pienin positiivinen luku q siten, että αq on identiteettifunktio (eli sama kuin α0).
- Jos βj=(x1x2…xbj) ja 1≤i≤bj niin βmjxi=αmxi=xi kun 0≤m<|G| jos ja vain jos bj|m, josta seuraa, että kiinnittäjäaliryhmä Gxi on Gxi={αm:m=0,bj,2⋅bj,…,(|G|bj−1)⋅bj}.

Ratojen lukumäärä ryhmän toiminnassa (Burnsiden lemma) [+]
Merkitsemme ratojen joukkoa X/G:llä ja ne ovat ekvivalenssiluokkia kun ekvivalenssirelaatio ∼ on x∼y jos ja vain jos x=ay jollain a∈G. Eri radoilla ei ole yhteisiä alkioita ja ratojen unioni on X eli X=∪R∈X/GR. Koska |Gx|=|G||Gx| ja Gx on rata, johon alkio x kuuluu niin saamme väitteemme seuraavan laskun avulla: ∑a∈G|Xa|=∑x∈X|Gx|=∑R∈X/G∑x∈R|Gx|=∑R∈X/G∑x∈R|G||Gx|=|G|∑R∈X/G∑x∈R1|R|=|G|∑R∈X/G1|R|∑x∈R1=|G|∑R∈X/G1=|G|⋅|X/G|.



Ryhmän toiminta ja "väritykset" [+]
- Joukon X väritys on funktio ω:X→K missä K on joukko ''värejä''.
- Jos ryhmä G toimii joukossa X, erityisesti jos G:n alkiot ovat X:n permutaatioita, niin se toimii kaikkien väritysten joukossa KX siten, että (aω)(x)=ω(a−1x), a∈G, x∈X.
- Tämä on vasen toiminta koska (a(bω))(y)=(bω)(a−1y)=ω(b−1a−1y)=ω((ab)−1y)=((ab)ω)(y).
- Jos Ω⊆KX on X:n väritysten osajoukko niin G toimii joukossa Ω mikäli GΩ=Ω.
- Ryhmän G toiminta väritysten joukossa Ω määrittelee ekvivalenssirelaation Ω:ssa siten, että ω∼η jos ja vain jos ω=aη jollakin a∈G ja silloin näitä värityksiä pidetään "samoina".
- Näin ollen G:n toiminnan suhteen "erilaisten" väritysten lukumäärä on sama kuin ekvivalenssiluokkien. lukumäärä ja siten sama kuin ratojen lukumäärä G:n toiminnassa väritysten joukossa.
Ratojen lukumäärä ryhmän toiminnassa värityksillä [+]
Jos G joukon X permutaatioita ja G toimii joukon X väritysten joukolla Ω, niin G:n toiminnan suhteen ”erilaisten” väritysten lukumäärä eli ratojen lukumäärä on (Burnsiden lemman mukaan) 1|G|∑a∈G|Ωa|, missä Ωa={ω∈Ω:aω=ω} on niiden väritysten joukko, jotka ovat invariantteja, eli kiintopisteitä, a:n toiminnassa.



Pólyan "väritys"-lause [-]
Olkoon G ryhmä joukon X permutaatioita ja ζG,X(t1,t2,…,tn) sen sykli-indeksi. Olkoon K={v1,v2,…,vr} joukko "värejä", joilla X:n alkioita väritetään.
Silloin termin vi11⋅vi22⋅…⋅virr, kerroin polynomissa ζG,X(v11+…+v1r,v21+…+v2r,…,vn1+…+vnr) on niiden X:n väritysten lukumäärä, joissa väriä vj käytetään täsmälleen ij kertaa (eli |{x∈X:ω(x)=vj}|=ij) ja jotka eivät ole ekvivalentteja G:n toiminnassa.
Jos käytetään r väriä mutta muita rajoituksia ei ole niin G:n toiminnassa ei-ekvivalenttien väritysten lukumäärä on ζG,X(r,r,…,r).

Esimerkki: 4-kulmion symmetriat ja väritys [+]
Olkoon X={0,1,2,3}. Koska joukossa X on 4 alkiota niin on olemassa 4!=24 joukon X permutaatiota. Mutta jos X:n alkiot ovat vasemmalla olevan verkon solmut ja jos vaadimme permutaatiolta a, että jos x ja y ovat naapureita, eli niiden välillä on kaari, niin myös a(x) ja a(y) ovat naapureita (eli vaadimme, että a on verkko-isomorfismi) niin tilanne muuttuu.
Tässä tapauksessa 0 voi kuvautua mille tahansa solmulle 0, 1, 2 tai 3. Mutta a(1):n on oltava a(0):n naapuri josta seuraa, että a(1)=mod(a(0)+1,4) tai mod(a(0)−1,4). Koska a(2) ei saa olla a(0):n naapuri niin a(2)=mod(a(0)+2,4) ja samoin a(3)=mod(a(1)+2,4).
Toisella tavalla: Verkkoa voi pyörittää "keskipisteen" ympäri 0, 90, 180 tai 270 astetta tai peilata x-akselin, y-akselin, suoran y=x tai suoran y=−x suhteen (kun ''keskipiste valitaan origoksi).
Meillä on siis seuraavat permutaatiot syklinotaatiolla: (0), (13), (0123), (01)(23), (02)(13), (02), (0321) ja (03)(12) joista siis (0), (0123), (02)(13) ja (0321) ovat rotaatioita ja (13), (01)(23), (02) ja (03)(12) peilauksia.
Näytä permutaatio:
Näiden permutaatioiden muodostama ryhmä on ns. diedriryhmä ja sitä merkitään D4:llä (tai D8:lla).
Seuraavaksi käytämme Pólyan lausetta laskemaan monellako tavalla voimme värittää solmut niin, että yksi on musta, yksi valkoinen ja kaksi punaista. Lisäksi pidämme kaksi väritystä samanlaisina jos rotaatiolla ja/tai peilauksella saadaan toinen toisesta. (Tähän ei Pólyan lausetta varsinaisesti tarvita koska on vain kaksi vaihtoehtoa: Punaiset solmut ovat joko vierekkäin tai vastakkain.)
Tätä varten meidän pitää ensin laskea ryhmän D4 sykli-indeksi joka saadaan permutaatioiden sykli-indeksien keskiarvona ja permutaation sykli-indeksi on tj11tj12…tjnn jos permutaatiolla on jk rataa, joiden pituus on k, k=1,2,…,n. Tässä tapauksessa sykli-indeksiksi tulee ζD4,X(t1,t2,t3,t4)=18(t41+t21t2+t4+t22+t22+t21t2+t4+t22). Erilaisten väritysten lukumäärä on nyt termin mvp2 kerroin polynomissa ζD4,X(m+v+p,m2+v2+p2,m3+v3+p3,m4+v4+p4), eli polynomissa 18(m+v+p)4+14(m+v+p)2(m2+v2+p2)+38(m2+v2+p2)2+14(m4+v4+p4) ja se on 18⋅4!1!⋅1!⋅2!+14⋅2+0+0=2.

Esimerkki: Pólyan lause ja ristinolla [+]
Meillä on 3×3-ruudukko ja olemme kirjoittaneet 2:een ruutuun x:n, 2:een o:n ja 5 ruutua ovat tyhjinä. Tämä on tehtävissä \binom 9{2,2,5} =756:lla eri tavalla jos paperi pidetään paikallaan. Mutta jos voimme kiertää paperia kulman 0, \frac \pi 2, \pi tai \frac {3\pi}2 verran keskipisteen ympäri niin näiden vaihtoehtojen lukumäärä pienenee ja jotta voisimme systemaattisella tavalla selvittää montako vaihtoehtoa meillä silloin on niin meidän pitää ensin selvittää miten \frac \pi 2 kulman rotaation generoima ryhmä toimii ruudukolla ja erityisesti mikä on tämän toiminnan sykli-indeksi. Eli meidän pitää määrittää erilaisten ratojen pituudet. Tulokset ovat seuraavanlaiset:
- Identiteettifunktiolla (rotaatio 0) on 9 rataa, joihin kaikkiin kuuluu 1 ruutu.
- Kierrolla kulman \frac \pi 2 verran on 2 rataa, joilla molemmilla on 4 ruutua (toinen sisältää kulmaruudut, toinen niiden välillä olevat ruudut) ja 1 rata johon kuuluu 1 ruutu (ruutu keskellä). Sama pätee jos kierretään kulman \frac {3\pi}2 verran.
- Jos kiertokulma on \pi niin saamme 4 rataa, joilla molemmilla on 2 ruutua (vastakkaiset kulmat ja vastakkaiset ruudut niiden välillä) sekä 1 rata johon kuuluu 1 ruutu.
Sykli-indeksiksi saamme näin ollen \begin{equation*} \zeta_{G,X}(t_1,t_2,\ldots ,t_9) = \frac 14 \left (t_1^9 +2t_1t_4^2+t_1t_2^4\right ). \end{equation*}
Jotta voisimme laskea ei-ekvivalenttien ''väritysten'' lukumäärää korvaamme muuttujan t_j lausekkeella x^j+o^j+t^j ja silloin termin x^2o^2t^5 kerroin on ei-ekvivalenttien ''väritysten'' lukumäärä kun meillä 2 kappaletta \B x, 2 kappaletta \B o, ja 5 kappaletta \B t. Termin x^2o^2t^5 kerroin lausekkeessa (x+o+t)^9 on \dbinom{9}{2,2,5}, lausekkeesta 2(x+o+t)(x^4+o^4+t^4)^2 ei tule yhtään x^2o^2t^5-termiä ja termin x^2o^2t^5 kerroin lausekkeessa (x+o+t)(x^2+o^2+t^2)^2 on termin x^2o^2t^4 kerroin lausekkeessa (x^2+o^2+t^2)^2 eli \dbinom 4{1,1,2}. Vaihtoehtojen lukumääräksi tulee siis \frac 14\left(\binom{9}{2,2,5} +0+ \binom 4{1,1,2}\right) = \frac 14\left(756+12\right )=192.

Esimerkki: Permutaation toiminta värityksillä ja Pólyan lause [+]
Alla olevan verkon solmut on väritetty värityksellä \omega missä $\omega(1)=p$, $\omega(2)=v$, $\omega(3)=p$, $\omega(4)=v$, $\omega(5)=v$ ja $\omega(6)=p$:
Tämän verkon solmujen permutaatiot a, jotka ovat sellaisia, että jos solmujen x ja y välillä on kaari, niin myös solmujen a(x) ja a(y) välillä on kaari ovat (1), (1\; 2), (5\; 6), (1\; 2)(5\; 6), (3\; 4)(1\; 5)(2\; 6), (3\; 4)(1\; 6)(2\; 5), (3\; 4)(1\; 5\; 2\; 6) ja (3\; 4)(1\; 6\; 2\; 5). Nämä permutaatiot ovat siis solmujen permutaatioita mutta ne toimivat värityksillä siten, että a\omega(y)=\omega(a^{-1}y).
Näytä väritys a\omega kun a=
Tässä tapauksessa ei ole kovin hankalaa löytää kaikki ne 5 väritystä, jotka eivät ole ekvivalentteja näiden permutaatioiden toiminnassa ja joissa on 3 punaista ja 3 vihreätä solmua mutta seuraavaksi määritämme tämän lukumäärän toisella tavalla:
Burnsiden lemman nojalla ratojen lukumäärä ryhmän G toiminnassa joukossa \Omega on \frac 1{\card{G}}\sum_{a\in G}\card{\Omega_a} missä \Omega_a=\set{\omega \in \Omega\mid a\omega=\omega}. Tässä tapauksessa \Omega on verkon solmujen väritykset \omega, jotka värittävät kolme solmua punaiseksi ja kolme vihreiksi.
Jos nyt a on esimerkiksi permutaatio (3\; 4)(1\; 5\; 2\; 6) niin \Omega_a=\emptyset koska ehdosta a\omega=\omega seuraa, että \omega saa saman arvon radan \{3,4\} solmuilla ja saman arvon radan \{1,5,2,6\} solmuilla ja tämä on mahdotonta jos vaaditaan, että solmuista kolme ovat punaisia ja kolme vihreitä. Tämän permutaation sykli-indeksi on t_2t_4 ja jos t_2:n paikalle sijoitetaan p^2+v^2 ja t_4:n paikalle p^4+t^4 saadaan polynomi (p^2+v^2)(p^4+t^4) ja tässä polynomissa ei ole yhtään p^3v^3-termiä eli p^3v^3:n kerroin on 0.
Jos sen sijaan tarkastelemme permutaatiota a^2=(1\; 2)(6\; 5) niin silloin seuraavat väritykset muodostavat joukon \Omega_{a^2} koska vaatimus on nyt, että kaikki alkiot samalla radalla saavat saman värin ja tässä tapauksessa radat ovat \{1,2\}, \{5,6\}, \{3\} ja \{4\}:
Permutaation a^2 sykli-indeksi on t_1^2t_2^2 joten tässäkin tapauksessa \card{\Omega_{a^2}} tulee olemaan termin p^3v^3 kerroin polynomissa (p+v)^2\cdot (p^2+v^2)^2=v^6+2\cdot p\cdot v^5+3\cdot p^2\cdot v^4+4\cdot p^3\cdot v^3 \\ +3\cdot p^4\cdot v^2+2\cdot p^5\cdot v+p^6.
Ryhmän G sykli-indeksi on \zeta_{G,V}(t_1,t_2,t_4)=\frac 18\Bigl(t_1^6+t_1^2t_2^2+2t_1^4t_2+2t_2^3+2t_2t_4 \Bigr ) ja termin p^3v^3 kerroin polynomissa \zeta_{G,V}(p+v,p^2+v^2,p^4+v^4) on \frac 18\left (\frac {6!}{3!\cdot 3!}+ 2\cdot 2 + 2\cdot \left (\frac {4!}{3!\cdot 1!}\cdot 1 + \frac {4!}{3!\cdot 1!}\cdot 1\right )+ 2\cdot 0+ 2\cdot 0\right )= \frac {40}{8}=5.
